Kestävät toimintamallit omaisuuden hallinnassa

Kestävän kehityksen tavoitteet toiminnan ohjaajina, vastuullisuuden vahvempi näkökulma tehokkuuden ja vaikuttavuuden tavoittelussa sekä positiiviset asenteet ja normit uuden oppimista kohtaan voivat muodostaa hyvän kestävyyden kehän. Tällöin kestävyyden eri osa-alueet, ympäristöllinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurillinen sekä taloudellinen kestävyys, tukevat toisiaan. Onko tämä vain kaukaista puhetta? Vai voisiko näitä periaatteita integroida osaksi organisaatioiden ja meidän kaikkien toimintamalleja? Seuraavassa tarkastelemme infrastruktuurin verkostojen elinkaaren hallintaa tältä näkökulmalta.

YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitetta (Sustainable Development Goals, SDGs, Agenda 2023) kuvastavat hienolla tavalla rooliamme vastuullisina toimijoina. Tavoitteiden konkretisointi organisaatioiden toimintaan on tärkeää, jotta pystymme reflektoimaan kestävyyden saavuttamiseen liittyviä muutostarpeita puheita ja pintaraapaisuita syvemmin.

Positiivisen mahdollisuuden kestävien toimintamallien saavuttamiselle antavat uudet teknologiat ja tekniset ratkaisut. Useissa viimeaikaisissa artikkeleissa puhutaan osaamisen kasvattamisen perustavanlaatuisesta merkityksestä, jotta mahdollisuuksia päästäisiin hyödyntämään. Hyvä tiivistelmä osaamisen kehittämisen tarpeista löytyy Maailman talousfoorumin (Economic Forum, WEF, Reskilling Revolution) sivustolta.

Mitä nämä laajasti hyväksytyt periaatteet voisivat tarkoittaa konkreettisesti infrastruktuurien verkosto-omaisuuden hallinnalle? Esimerkkitapauksena tarkastelussa on vesihuoltoverkostojen elinkaaren hallinta. Hankkeessa Vesihuoltoverkostojen elinkaari - kestävä operatiivinen kunnonhallinta tavoitteena oli kehittää verkosto-omaisuuden kestävää elinkaaren hallintaa ja tuottaa toimintamallit, jotta vesihuoltolain 15 § selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuus tulisi kestävällä tavalla täytettyä.

Voisiko ympäristövaikutusten laskenta toimintoprosesseittain ja tiimeittäin tukea ympäristövastuullisuuden kehittymistä?

Kestävän kehityksen näkökulmasta verkostoinfrastruktuurin tulisi mahdollistaa yhteiskunnan toimintoja tukeva peruspalvelu sekä ympäristön että talouden kannalta kestävästi. Tämä konkretisoituu tehokkaampana ja ympäristöä vähemmän kuormittavana toimintana. Vastuullinen toimija huomioi ympäristövaikutukset sekä varsinaisessa kohteessa että kaikissa arvoketjuissa aina raaka-aineista siihen, kun tuote, materiaali, työväline tai energia on käytettävissä kaikissa elinkaaren vaiheissa. Verkostojen toimintavarmuuden toteuttamisessa luonnonvarojen kulutus tulee olla elinkaaren aikana mahdollisimman vähäistä.

Voisiko tiedolla johtaminen ja monialaiset osaamiset olla toiminnan perusvaatimus?

Kestävien toimintamallien mahdollistajiksi tarvitaan osaamista ja tietoa. Tämä tarkoittaa useista osaamisalueista koostuvaa henkilöstöä sekä kykyä ja resursseja hyödyntää erityisesti:

• ● organisaation sisäisiä ja ulkoisia tietoja ja kykyä yhdistellä tietoja,
• ● synergian mahdollistavia tietoja muun muassa maankäytön ja rinnakkaisten infrastruktuurien kehittymisestä,
• ● analytiikkaa sekä toimintaa kestävämmiksi suuntaavia tunnuslukuja ja ennusteita,
• ● tietojärjestelmiä, digitalisaatiota ja tiedolla johtamisen konseptia.

Voisiko suunnittelemattomien töiden hiilijalanjäljen määrä olla vertaileva tunnusluku?

Ennakoivalla toimintakulttuurilla tarkoitetaan toimintakulttuuria, jossa konkretisoituu verkosto-omaisuuden kyky toimittaa yhteiskunnan toimintojen edellyttämä palvelutaso, vastuullisena ympäristön kohteluna sekä omaisuuden arvon ja talouden hallintana. Hankkeessa luotujen uusien toimintamallien tarkoitus on mahdollistaa verkostojen parissa operoiville henkilöille kokonaiskuva ja siten kehittää toimintaa ennakoivammaksi. Ennakoivassa operoinnissa hukka, kuten materiaalikierrosta hävitettävän jätteen, odotteluaikojen, suunnittelemattoman liikkumisen tai kuljettamisen määrät on minimoitu. Kierrätys ja kiertotalous ovat osa arkea.

Akuutisti ilmaantuvia häiriöitä, jotka vaativat välitöntä reagointia palvelutason ennallistamiseksi ja paikkaavia jälkitöitä on tavoitetilassa vain harvoin ja pääosa toiminnasta on ennalta aikataulutettua ja suunniteltua. Uutena, ennakoimiseen kannustavana tunnuslukuna ehdotetaan akuuttien, palvelutasoa heikentävien töiden määrän ja seuraavien ekologisten vaikutusten laskemista.

Voisiko tehokkaat osaamisen kehittämisen ohjelmat ja alustat liittyen ympäristötietoisuuden kasvattamiseen, asenteisiin, taitoihin ja tietoihin olla osa arkeamme?

Taustatekijät, joiden on oltava kunnossa, ovat ymmärrys sosiaalisesta, ympäristöllisestä ja taloudellisesta kestävyydestä. Kestävyystematiikan kuuluminen organisaation koulutuksiin voisi parhaimmillaan luoda valmiuksia purkaa siiloja esimerkiksi tietojen kattavan hyödyntämisen tieltä. Ymmärrys kestävyyden osa-alueista voisi myös muuttaa asenteita ja normeja jatkuvaan oppimiseen myönteisemmiksi. Tieto, jaettu jatkuvan parantamisen ilmapiiri ja läpinäkyvyys ovat avainasemassa laadukkaalle ja kestävälle toiminnalle.

Vastuullisuuden silmälasien läpi toimintojaan tarkastelemalla kaikilla organisaatioilla on mahdollisuus siirtyä kestävämpiin toimintamalleihin. Tämä vaatii positiivista asennetta ja normeja jatkuvaan osaamiseen kehittämiseen sekä sovittua panostamista tietoisuuden kasvattamiseksi – mahdollisuutena on synnyttää kestävyyden hyvä kehä.